Niin kuin otsikkokin jo kertoo, on tämän blogin puolella
ollut todella pitkä tauko ja turhaa kai sitä taukoa taas selittelemään tai
pitämään suuria lupauksia blogin uudelleen elvyttämisestä. Tämä blogi elää
meidän elämän mukana ja välillä näköjään vain tulee hiljaisia taukoja. Kesä on
kuitenkin alkanut ja uudet tuulet elämässämme alkanut. Jälleen on taas
todellakin aikaa touhuta ja treenailla, kun kerta on loma. Vaikka lomaani
tietenkin kuulu muutama viikko töitä ja kirjotuksiin lukua, on sitä aikaa silti
enemmän myös touhuta herran kanssa.
Tähän reiluun kuukauteen on mahtunut mukaa paljon
kaikenlaista ja kaikesta ei voi millään puhua. Meidän kuukausia on pitänyt
sisällä mm tätä: auringossa loikoilua, treenailua, juhlimista, mätsäreitä,
haukkumista, syömistä, keväästä nautiskelua, mäykkytreffit, lenkkeilyä,
isoveikan hoitamista, muiden kanssa leikkimistä, uusien asioiden ihmettelyä,
lelujen rikkomista, uusia hankintoja, ihmettelyä, leikkimistä, lääkärissä
käynti… Eli vaikka blogi on jälleen
elellyt hiljaisuudessaan, on meillä riittänyt vauhtia ja vaarallisia
tilanteita.
Tosiaan olemme Iisakin kanssa käyneet tässä kaksissa
mätsäreissä. Ensimmäiset olivat jo ennen toukokuuta jolloin siis virrallisesti
korkkasimme ensimmäiset mätsärit. Mätsärit olivat myös itselleni ensimmäinen
kerta ja pieni jännitys oli myös itselläni. Saavuimme Iisakin kanssa jo hyvissä
ajoin paikalle ja myöhemmin sanottuna siitä oli todellakin hyötyä. Kävin ilmoittautumassa
ja sitten meillä olikin hyvää aikaa odotella kehien alkua. Tutustuimme paikkaan
ja Iisakki sai rauhassa totutella monien koirien läsnäoloon. Onneksi emme
olleet ihan ensimmäisiä joten näin muutamat esimerkit ennen kehään astumista.
Meidän kanssa samaan aikaan kehässä oli toinen mäykky Nuunuu. Tuloksena ensimmäisistä
mätsäreistä oli SIN1 ja BIS2. En voinut muuta kun olla ylpeä. Suoraan sanoen en
olisi uskonut että Iisakki osaisi käyttäytyä noin hyvin. Toisissa mätsäreissä
oltiinkin sitten tasan viikko sitten, sieltä tuloksena punainen nauha ei
sijoituksia.
Helatorstaina kävimme pyörähtämässä mäykkytreffeillä Ihalassa
yhden omalla pihatarhalla. Mukana oli 20 mäykkyä ja yksi basset. Vipinään ja
vilskettä siis riitti kun mäykyt juoksentelivat keskenään ja touhusivat. Mukana
oli myös kolme pientä mäykky pentua ja kyllä taas pentukuume hetkeksi nousi.
Sitten on taas kohdattu sitä koiran omistamisen inhottavampaa
puolta. Iisakki aloitti tällä viikolla maanantai-illalla oksentamisen ja
oksentelua jatkui koko yön. Aamulla
ajattelin kokeilla että jos ottaisi ruokaa ja laitoin pienen kokkareen ruokaa
ja runsaasti piimä kulhoon, mutta mitä siihen Iisakki reagoi tuijottaa vaan
kulhoaan ja ulisee. Siinä kohtaan kellot todellakin rupesivat soimaan että
kaikki ei ole kunnossa. Minun pitäisi itse lähteä kouluun tekemään koetta mutta
enhän heti raaskin jättää koiraa. Äitini onneksi tuli yö vuorosta ja aloitti
eläinkääreille soitot. Minun oli kuitenkin pakko lähteä kouluun, etten
myöhästyisi kokeesta. Jotenkin taas tuntui niin kummalliselta, että piti
soittaa viisi eri eläinlääkäriä läpi ennen kuin yhteen päästiin. Jokaisesta oli
sanottu että pitää toimitta ehdottomasti lääkäriin mutta heillä ei mahdu. Eläinlääkäreitä
kun kuitenkin on todella paljon. Onko joku kokenut joskus vastaavaa? Iisakki
oli laitettu suoraan nesteytykseen kun oli ollut niin kuiva, ja oli muuten
tutkittu. Päästiin hakemaan kuitenkin koira vasta illalla kotiin. Iisakki on
kuitenkin toipunut hyvin ja pian päästään siirtymään kokonaan normaaliin
ruokaan. Meillä kuitenkin asustaa taas jälleen kerran luukasa.
~Venla
~Venla