Taukoa taukoa taukoa.

Niin kuin otsikkokin jo kertoo, on tämän blogin puolella ollut todella pitkä tauko ja turhaa kai sitä taukoa taas selittelemään tai pitämään suuria lupauksia blogin uudelleen elvyttämisestä. Tämä blogi elää meidän elämän mukana ja välillä näköjään vain tulee hiljaisia taukoja. Kesä on kuitenkin alkanut ja uudet tuulet elämässämme alkanut. Jälleen on taas todellakin aikaa touhuta ja treenailla, kun kerta on loma. Vaikka lomaani tietenkin kuulu muutama viikko töitä ja kirjotuksiin lukua, on sitä aikaa silti enemmän myös touhuta herran kanssa.

Tähän reiluun kuukauteen on mahtunut mukaa paljon kaikenlaista ja kaikesta ei voi millään puhua. Meidän kuukausia on pitänyt sisällä mm tätä: auringossa loikoilua, treenailua, juhlimista, mätsäreitä, haukkumista, syömistä, keväästä nautiskelua, mäykkytreffit, lenkkeilyä, isoveikan hoitamista, muiden kanssa leikkimistä, uusien asioiden ihmettelyä, lelujen rikkomista, uusia hankintoja, ihmettelyä, leikkimistä, lääkärissä käynti…  Eli vaikka blogi on jälleen elellyt hiljaisuudessaan, on meillä riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Tosiaan olemme Iisakin kanssa käyneet tässä kaksissa mätsäreissä. Ensimmäiset olivat jo ennen toukokuuta jolloin siis virrallisesti korkkasimme ensimmäiset mätsärit. Mätsärit olivat myös itselleni ensimmäinen kerta ja pieni jännitys oli myös itselläni. Saavuimme Iisakin kanssa jo hyvissä ajoin paikalle ja myöhemmin sanottuna siitä oli todellakin hyötyä. Kävin ilmoittautumassa ja sitten meillä olikin hyvää aikaa odotella kehien alkua. Tutustuimme paikkaan ja Iisakki sai rauhassa totutella monien koirien läsnäoloon. Onneksi emme olleet ihan ensimmäisiä joten näin muutamat esimerkit ennen kehään astumista. Meidän kanssa samaan aikaan kehässä oli toinen mäykky Nuunuu. Tuloksena ensimmäisistä mätsäreistä oli SIN1 ja BIS2. En voinut muuta kun olla ylpeä. Suoraan sanoen en olisi uskonut että Iisakki osaisi käyttäytyä noin hyvin. Toisissa mätsäreissä oltiinkin sitten tasan viikko sitten, sieltä tuloksena punainen nauha ei sijoituksia.

Helatorstaina kävimme pyörähtämässä mäykkytreffeillä Ihalassa yhden omalla pihatarhalla. Mukana oli 20 mäykkyä ja yksi basset. Vipinään ja vilskettä siis riitti kun mäykyt juoksentelivat keskenään ja touhusivat. Mukana oli myös kolme pientä mäykky pentua ja kyllä taas pentukuume hetkeksi nousi.

Sitten on taas kohdattu sitä koiran omistamisen inhottavampaa puolta. Iisakki aloitti tällä viikolla maanantai-illalla oksentamisen ja oksentelua jatkui koko yön.  Aamulla ajattelin kokeilla että jos ottaisi ruokaa ja laitoin pienen kokkareen ruokaa ja runsaasti piimä kulhoon, mutta mitä siihen Iisakki reagoi tuijottaa vaan kulhoaan ja ulisee. Siinä kohtaan kellot todellakin rupesivat soimaan että kaikki ei ole kunnossa. Minun pitäisi itse lähteä kouluun tekemään koetta mutta enhän heti raaskin jättää koiraa. Äitini onneksi tuli yö vuorosta ja aloitti eläinkääreille soitot. Minun oli kuitenkin pakko lähteä kouluun, etten myöhästyisi kokeesta. Jotenkin taas tuntui niin kummalliselta, että piti soittaa viisi eri eläinlääkäriä läpi ennen kuin yhteen päästiin. Jokaisesta oli sanottu että pitää toimitta ehdottomasti lääkäriin mutta heillä ei mahdu. Eläinlääkäreitä kun kuitenkin on todella paljon. Onko joku kokenut joskus vastaavaa? Iisakki oli laitettu suoraan nesteytykseen kun oli ollut niin kuiva, ja oli muuten tutkittu. Päästiin hakemaan kuitenkin koira vasta illalla kotiin. Iisakki on kuitenkin toipunut hyvin ja pian päästään siirtymään kokonaan normaaliin ruokaan. Meillä kuitenkin asustaa taas jälleen kerran luukasa.

~Venla