Peitto hirmu ja takki kamppailu

Tenään aamulla jostain kumman syystä menin nukkumaan todella pitkään, enkä herättänyt omistajaani tavalliseen tapaan ajoissa.  Heräsin kyllä aikaisin, kun joku kolisteli alakerrassa mutta päätin kuitenkin jatkaa uniani. En kyllä tiedä edes miksi olin niin väsynyt, ehkä edellinen päivä oli ollut niin rankka. Tavalliseen tapaan jouduin ulos heti herättyäni mutta siellä oli kamalan kylmä.  Tein pissani äkkiä ja juoksin sisälle odottamaan aamupalaa.  Sainkin taas annokseni, joka on kyllä liian pieni. Söin sen taas nopeasti ettei kukaan vaan tule varastamaan sitä.  Sen jälkeen kävikin vanhinko, meinaan tuli kamala hätä ja ensimmäinen hyvä paikka löytyi maton päältä.

Sitten aloitinkin muut perinteiset aamurutiinini: piehtarointi matolla, muutama spurttikierros, kerjääminen ja kuusen syönti.  Tenään onnistuin myös samaan jugurttipurkin jämät.  Yksi poikkeus kyllä tenään kävi, nimittäin sänkyäni syödessä vihreä nälkäinen peitto kävi kimppuuni. Jouduin sen syövereihin aivan kokonaan.  Pyörin, hyörin ja tappelin vastaan.  Vihdoin pääsin ulos ja näin parhaakseni mennä omistajani syliin. 

Kesken unieni oli pakko herätä sillä kuulin jääkaapin käyvän ja ruokakuppini täyttyvän.  Syömisen jälkeen tosin minut raahattiin taas ulos kylmään, ja sieltä häkkiin ja autoon.  Auto matkalla olikin taas aikaa nukkua kunnes minut kaivettiin ulos ja tungettiin valjaat päälle.  Menimme kauppaa jossa tuoksui paljon kaikkea hyvää.  Herkkujen syönti olisikin ollut kivaa mutta ei kun jonnekin vaateosastolle minut raahasivat. Olen niin pieni vielä että myyjän oli vaikea löytää sopivaa kokoa minulle. Yhtä ihme haalaria koittivat minulle sovittaa mutta eivätpä onnistuneet.  Sitten löytyi toppamanteli josta en ollut kyllä innoissaan mutta se sopisi päälleni. En siitä kyllä yhtään tykkää. Ensinäkin se on tyttöjen värinen ja toiseksi sillä ei ole kiva liikkua. Mutta minun ei auta kun alistua siihen.  Tietenkin koitan sitä välillä vähän syödä.  Jos vaan onnistun salaa tekemään, niin revin sen riekaleiksi.

Loppu ilta meni rauhallisissa tunnelmissa ja minua kävi katsomassa sellainen hupsu täti.  Tämä täti kyllä oli todella mukava.

Nyt toivotaankin kaikille karvaisille kavereille kuin myös ihmisille oikeen hyvää yötä.  Nukkukaan oikeen hyvin.

-tassuttelija Iisak-

Kerran mäyräkoira, aina mäyräkoira.

Niin kun jo otsikko sanoo kerran mäyräkoira, aina mäyräkoira pitää mielestäni todellakin paikkansa. Olen jo moneen kertaan huomannut sen mäyräkoiran omistajien piirissä mutta myös itsessäni.

Olen aina ollut eläin rakas ja koko elämäni vinkunut omaa koiraa. Mutta näihin tappijalkaisiin pötkylöihin en ole aikaisemmin kiinittänyt huomiota. Kunnes sattui täydellinen mahdollisuus nimittäin sain hoitokoiraksi karkeakarvaisen mäyräkoira Nuuskun. Nuusku tutustutti minut näiden pötkylöiden salattuun maailmaan. Opin tuntemaan koiria ylipäätään mutta varsinkin tutustuin mäyräkoiriin ja niiden ihanaan luonteeseen. Mäyräkoirat jos mitkä ovat omanlaisia koiria ja ainutlaatuisia persoonia. Rakastuin siis aivan täydellisesti näihin jääräpäisiin otuksiin. Pian huomisinkin että katu kuvasta bongasin kaikki mäyräkoirat.

Rakkaan hoitokoirani kuoltua keväällä alkoi hinku omaan koiraan taas kasvaa. Jonkin aikaa siinä meni kun ihailin muita koiria, katselin pentueita ja haaveilin omasta koirasta. Kuinkas ollakaan mäyräkoiraan se sydän vei. Sitten sattui sopiva hetki kun äiti kertoi facebookissa olevasta ryhmästä: mäyräkoiranpentuja myynnissä. Selailin sitten siellä kuvia ja kuume kasvoi kasvamistaan. Löysin pentueen jossa oli neljä pentua jotka olivat rakkauslapsia. Siitä kipinä nousi ja sain kuin sainkin suostuteltua vanhempani siihen että meille tulisi koira. Pian oltiinkin jo pentua katsomassa ja lopullinen päätös tehtiin. Nytten sitten asustellaan pienen oman mäyräkoira pennun kanssa joka ei aina ole niin helppoa. Jokainen mäyräkoiran omistaja tietää kylää millaisia nämä veitikat ovat.

Idean tähän postaukseen sain luettuani armi blogia joka on vasta ikään perustettu blogi jossa 11 vuotias tyttö kirjoittaa mäyräkoirastaan. Kirjoituksessaan puhui että uutta koirakaveria ollaan harkittu ottettavaksi. Niin siihen oli joku kommentoinut että mitä koiraa. Vastaukseksi tuli mäyräkoiraa.


~Venla

Terveyhdys pitkästä aikaa, vuhvuh

tääläpä minun kuulumisisa ei ole pitkästä aikaa kuulunut.  Mutta tässä pika katsaus kuluneisiin tapahtumiin kuvien kera.

Muutostani on jo mielestäni ainakin paljon aikaa. Muuttoni uuteen kotiin sujui hyvin eikä kotiinkaan ollut ollenkaan ikävä. Uusi kotini on vanha omakotitalo raisiossa pienellä asuinalueella.  Lähellä on paljon liikumis tilaa mutta en paljoa ole niihin vielä päässyt tutustumaan.  Uuteen perheeseeni kuuluu omistajani Venla ja hänenvanhempansa sekä veli.  Sen lisäksi täällä käy usein omistajani toinen veli ja hänen vaimonsa sekä heidän koira urkki. Haluaisin olla urkin kaveri mutta hänen ei hirveästi halua leikkiä kanssani.

Olen käynyt monessa paikassa tutustumassa esimerkiksi torilla ja palvelutalossa. Olen kulma kaikkien mukaan todella reipas pentu eikä minua kyllä mikään hirveästi pelota.  Imuri ja lumikola ovat vähän pelottavia juttuja. Imisitä mina pidän todella paljon ja heitänkin aina selälleen kun joku tulee rapsuttamaan. Mahasta rapsuttaminen on vaan niin mukavaa. Minulla riittää energia paljon mutta välillä rupeaa väsyttämään. En ole myöskään aamuuninen ja siitä omistajani ei ole tyytyväinen, koska omistajani haluaisi nukkua.

Olen oikea ihmisimuri kun jossain kuljetaan sillä ihmiset tulevat aina rapsuttelemaan minua.  Minulle on kyllä sanottu että olen myös tyypille mäyräkoira: jääräpää, olen salmana paikalla kun jääkaappi aukeaa, osaan mököttää ja olen perso ruoalle.

En ole vielä kauheasti oppinut mitään mutta olen kuulut huhuja että joutuisin pian koira kouluun. En kyllä tiedä mikä se sellainen koulu on.  En ole vielä sisäsiiti mutta käyn kyllä ulkona aika usein joskus silti tulee hätä yllättäin.  Temppuja en hirveästi osaa mutta istumaan ja remmissä kulkemista olen jo harjoitellut.

Vähän aikaa sitten kävin eläinlääkärissä rokotuksessa. En kyllä tiiä mikä se sellainen rokutus on kun pöydälle nostettiin, tunnusteltiin vähän ja sitten annettiin herkkuja.  Jopa herkkujen syönnistä kehuttiin että ihan mukava paikka se oli.  Eikä sielä toivotettu rauhallista joulua vaan vaan iloista.  Sitten tulikin tämä joulu josta en kyllä hirveästi ymmärrä. Koko koti laitettiin mullinmallin eikä minua sinä päivänä huomioitu. Sitten nokkaan tuli ihanat tuoksut mutta mitään en millään saanut vaikka uunia raavinkin. Vihoviimeinen juttu oli se että jonkun puun ne raahasi sisälle mutta sen alaoksia on kiva syödä. Sitten koittikin päivä jolloin sain repia papereita ja niiden sisältä paljastui herkkuja sekä sain vähän omistajan mukaan jouluherkkuja eli riisipuuroa, kinkkua ja maksamakkaraa.  Kaikki ne olivat kyllä todella hyviä

Nyt olen siis 3kk vanha  ja elän normaalia koti koiran elämää. Tietenkin koitan palvelijoitani pompottaa mutta jos menen liian pitkälle tai saan mahdottomat hepulit joudun jäähylle. Elämäni on kuitenkin mukavaa sillä saan ruokaa, leikkiä, nukkua ja minua rakastetaan vaikka olenkin välillä oikea riiviö.

Ps: Tästä lähtien laitan tuon laskan omistajani laittamaan koneen päälle jotta pääsen kertomaan kuulumisiani.

- Tassuttelija Iisak -

Vuhvuh, Tervehdys

Olen pian 6 viikkoa vanha kaniini/kääpiömäyräkoira uros pentu Iisakki.  Olen pentueen suurin ja siksi aikuiskoani ei tiedetä vaikka vanhempani ovat kaniinimäyräkoiria mutta epäillään että kasvan kääpiö kokoiseksi.  Turkin laadustanikaan ei tarkkaan tiedetä todennäköisesti jään lyhyt karvaiseksi mutta minulle saattaa kasvaa parta ja tassuihin pidemmät karvat.  Sen tiedän että riistanvärinen olen.  Tämä turkinlaatu soppa on peräisin siitä kun isäni meni tekemään äitini kanssa pentuja eli minut ja sisarukseni vaikka ei olisi pitänyt.  Isäni siis on lyhytkarvainen ja äitini karkeakarvainen.  Mutta ketä tämä pieni vahinko kiinostaa ei ainakaan minua sillä sen seurauksena minun lisäkseni täällä tassuttelee kolme sisarustani.

Olen hyvin energinen ja reipas ja isomman kokoni takia pääsen jo omin avuin pois pentuhäkistä tosin takajalat jäävät välillä vähän jumiin ja se vaati pientä ponnistelua että saan ne pois.  Takajalkojen lähdettyä voivat seikkailuni alkaa joko yksin tai sisarusten kanssa.  Maailma on kulma iso paikka ja siihen aijon vielä tutustua paremmin kunhan vähän kasvan lisää.  Tällähetkellä riittää tämä tuttu ja turvallinen koti jossa on paljon ihmeteltävää.

Asun siis vielä sisarusten, emon ja kasvattaja kanssa täällä tutussa ja turvallisessa paikassa.  Mutta olen kuullut että 12:sta päivän päästä muutan uuteen kotiin.  Niitä kenen luokse muutan kutsutaan ommistjiksi.  Nämä omistajat kävivat minua katsomassa ja onnistuin hurmaamaan heidät, joten uskon että saan hyvän uuden kodin.  En kyllä tiedä mitä ajatella siitä että muutan pois sisarusten ja emoni luota mutta uskon että kaikki menee hyvin ja näin pääsen ainakin vallotamaan sitä suurta maailmaa.

Tämä päiväkirja kertoo siis minun elämästä, tekemisistäni, siitä mitä opin ja kaikesta siitä mitä minulle tapahtuu.  Olkaa siis kuulolla jos haluatte kuulla minusta lisää.

-Tasssuttelija Iisak-

Minä(5vk)  ja väsynyt sisarukseni

Minä(5vk) touhuumassa

Minä(5vk) omistajani sylissä väsyneenä