Pakkaspäivä

Tenään heräsin taas tapojeni mukaan hyvin aikaisin. Jostain kumman syystä Venla ei jälleen kerran ollut niin iloinen nähdessään minut pirteänä ja vessa hätäisenä. Mutta jälleen kerran onnistuin tehtävässä Venla pomppasi sängystä ylös, vaikka ei niin iloisena. Muuten aamupäivä meni tapojeni mukaan: vessassa käynti, ruoka, vessassa käynti ja nukkumista.

Sitten Venla päättikin että lähdetään hieman ulkoilemaan, koska ulkona oli niin hieno ilma. En kyllä tiedä mitä se hieno ilma mahtaa tarkoittaa. Ulkona oli sitä valkoista, joku valo tuli ylhäältä kirkkaasti ja muuten oli kylmä. Tämä kai on sitten ihmisten mielestä hieno ilma. No ei siinä mitään pahaa ole jos ulos lähdetään, viihdyn siellä välillä oikein hyvin. Tassut rupeavat vaan jossain vaiheessa palelemaan ja sitten tulee kiire sisälle, tai välillä vaan ei muutenkaan huvita olla siellä. Nyt tuli vaan yksi suuri este matkaan ja se oli takki. Se joku ihme riepu joka pitäisi päälle pukea. Kaiken lisäksi se on ihan tyttöjen värinen. Saa hävetä silmät päästään jos joku kaveri tulisi vastaan. Jälleen kerran ei auttanut muu kun alistua pukemaan se päälle. Onneksi kukaan ei nähnyt minua ja jos totta puhutaan lämmittää se hiukan.

Et oo tosissasi? Tän näkösenä mä en lähe mihinkään.

Ulkoilun jälkeen jatkoin taas tyypillisiä puuhiani. Mitä muutakaan koirat tekisivät kun: söisivät, nukkuisivat, leikkisivät ja kerjäisivät. Jos joku koira oikeasti tekee normaalisti jotain muuta, niin ihmettelen kyllä suuresti. Minä en tainnut edes huomata kun Venla oli lähtenyt käymään kaupassa. Heräsin vaan kun hän tuli kotiin. Mukanaan hänellä olikin pahvilaatikko. Että voi tietääkään kuinka paljon tykkään niiden repimisestä. Ne jotkut kivat en nyt muista nimiä mutta ne ketkä kävivät meillä kissojen kanssa, oli lähettänyt laatikon meille. Aa nyt muistan Jenni, Ville ja Minni plus ne kissat. Kiitos heille paketista. Ettekä arvaakaan pahvilaatikon sisällä oli myös jotain. Enimmäkseen kyllä Venlalle, joka ehkä postailee niistä myöhemmin. Mutta myös uusi lelu minulle, sellainen lankainen. Ihmiset kutsuvat sitä porkkanaksi mutta minä en edes tiedä mikä on porkkana. 

Paketin availujen jälkeen olen taas jatkanut täysin normaalin kotikoiran ja pennun elämää.

Äh tähän loppuun Venla käski sanomaan jotain mutta menin jo unohtamaan. Pikku hetki käyn kysymässä uudestaan. Ai ei tarvitsekaan kysyä nyt muistan. Niin jos teillä on jotain ideoita mistä haluisitte kuulla tai mitä kirjoittelemme, niin laittakaa alas kommentteihin. Myös parannus ehdotuksia saa laitella. Sekä tietenkin liittykää ihmeessä lukijoiksi.

-Iisakki-