Ajattelin tenään tehdä vähän erilaista postausta eli
kirjoittelen omia ajatuksiani ja mietiskelyä omistamisesta sekä mitä olen
ajatellut tulevaisuudessa Iisakin kanssa tehdä.
Tähän alkuun tällainen pieni faktan poikanen eli suomessa on
noin 650 000 koiraa josta 80% on puhdasrotuisia. Nämä tiedot ovat kennelliiton
sivuilta. Eli Koiria on suomessa paljon niin käyttökoirina kuin lemmikkeinä.
Virrallisesti kai voi olla koiran omistaja ilman että on
mitään papereita tai että koira on nimissä. Vastuullisella koiran omistajalla
kuitenkin on paperit koirasta ja koira on omistajan nimissä. Tietenkin esim.
pentutehtailijalta ostetulta pennulla ei ole välttämättä papereita, mutta
omistaja yleensä ilmoittaa koiransa nimiinsä. Yleisesti omistajalla on koirastaan kauppakirja ja rekisteriote sekä omistajantodistus. Sekarotuisilla kauppakirjat ja yleensä omistajat tiedot kennelliitossa.
Koiran omistaminen tuo paljon iloa mutta samalla ison läjän
vastuuta. Monille on varmasti tuttuja listat koiran hyvistä puolista, mutta se
toinen puoli jää helposti varjoon. Vaikka kuulemme usein kuinka koira tuo iloa,
lisää aktiivisuutta, sosiaalista, lievittää stressiä, on ihmisen parasystävä ja
yms. Jää minusta sen toisen puolen kertominen liian vaisuksi. Saamme lukea
palstoilta ja blogeista koira perheiden elämästä. Mutta kuinka usein törmäämme
niihin huonompiin puoliin? Mielestäni liian harvoin. Oneksi vastuulliset koiran
hankkijat ajattelevat myös varjopuolen, mutta osa hankkii koiran ajattelematta
sitä lainkaan. Koska meistä niin moni tietää sen koiran omistamisen hyvät ja
ihanat puolet, mitä se elämä koiran kanssa useimmiten on, en viitsi niitä nyt
listata vaan tuoda esille myös sen toisen puolen. Kuten alussa jo sanoin koiran
omistaminen tuo ison läjän vastuuta. Omistaja olet vastuussa kaikista koiriesi
teoista. Omistaja tulee tutustua koiria koskevaan lainsäädäntöön ja noudattaa
sitä. Otetaan esimerkiksi tilanne että koirasi karkaa ja aiheuttaa tuhoa
jollekin muulle olet omistajana korvausvelvollinen. Ylipäätään olet kaikin
tavoin vastuussa koirastasi. Yksi suurimmista jutuista on se että koira vie
melkoisen summa lompakostasi. Vaikka sinulla olisikin varaa ostaa koira, se ei
riitä. Koiralle tarvitsee ostaa tarvikkeita ja ruokaa, pitää ottaa vakuutus,
normaalit eläinlääkäri käynnit ja yllättävät menot esim. sairastumiset. Rahaa
siis kuluu melkoiset summat vuodessa. Näiden kaikkien asioiden lisäksi on vielä
kuinka paljon asiaa. En kuitenkaan halua paasata enempää sillä suurimmaksi
osaksi aikaa koirista on vaan iloa ja apua.
Mitä koiran omistaminen on tuonut ja vienyt minulta? No
tähän alkuun pieni sepostaminen menneisyydestäni. Olen siis aina halunnut omaa
koiraa kun vaan muista. Minulle tarjoutui loistava mahdollisuus ylä-aste
ikäisenä saada oma hoitokoira. Äitini lopulta suostui siihen ja siitä alkoi
elämä koiran kanssa. Pian myös isoveljeni otti koiran. Hoidossa rupesi käymään
siis useampia koiria. Rakkaan hoitokoirani kuoltua palo omaan koiraan kasvoi
kasvamista. Loppuvuodesta rupesin selailemaan enemmän pentueita ja vihdoin
löytyi se jonka halusin. Kävin kovan suostuttelu sodan ja tässä sitä ollaan oma
koira sylissä nukkumassa ja kirjottamassa tätä postausta. Kyseessä on siis
ensimmäinen oma koira ja sen näkee. Vaikka Iisakki ei hirveän kauaa ole täällä
asuttu on koettu niin onnistumista, iloa, kun epätoivoa ja kiukkua. Iisakki
tuli hyvään aikaan mutta samalla huonoon. Käyn lukion toista luokkaa joten aika
on välillä muutenkin kortilla. Toisaalta mikä muukaan aika olisi ollut
sopivampi. Iisakki on tyypille pentu jonka kanssa elämä on ylä- ja alamäkeä. Iisakki on jo lyhyessä ajassa opettanut ja
kasvattanut minua. Välillä kuitenkin meinaa epätoivoa iskeä kun mikään ei
toimikkaan niin kuin pitäisi. Toisaalta Iisakin omistaminen on saanut minut
miettimään paljon. Olen nimittäin yksin ainoastaan Iisakin omistaja ja sitä
kautta vastuussa siis kaikesta. Tietenkin minulla on vielä vanhempien
tukiverkko takana tai oikeastaan heidän taloudellinen tukensa. Ilman
taloudellista tukea en kyllä pystyisi pitämään Iisakkia. Joudun hoitamaan
Iisakkia koskevat asiat aivan itse. Mutta tämä kaikkihan tuo vaan
vastuullisuutta lisää. Kaikin puolin olen kuitenkin tyytyväinen ratkaisuun että
otin koiran. Vaikka Iisakki onkin vienyt pitkät aamu nukkumiset ja sen että
asioita ei voi tehdä extempore, on se silti tuonut niin paljon hyvää.
Tulevaisuus.
Niin kuin kuvauksessakin puhun, on minulla jonkin näköisiä
haaveita siitä mitä Iisakin kanssa haluaisin tehdä. Näin ihan lähitulevaisuuteen
ulottuvat asiat on se, että koirakoulu pitäisi aloittaa. Kuten jo tiedätte,
kyseessä on ensimmäinen koirani joten en koulutus taitoihini luota. Haluan siis
mennä Iisakin kanssa koirakouluun ja muutama hyvä kurssi on jo löydetty,
täytyisi siis vaan valita ja ilmoittautua. Muutaman kurssin jälkeen myös tiedän
paremmin onko Iisakista pidemmälle vai jääkö se vaan kotikoiraksi. Nyt tällä
hetkellä vaikuttaa hieman että pidemmälle voitaisiin päästä. Sen näkee sitten
kun Iisakki kasvaa.
Mutta nyt niihin pidemmälle suunniteltuihin ajatuksiin.
Minulla on ollut haaveena että pääsisin valloittamaan toko ja aki kenttiä. Juu,
kyllä tiedän että minulla on mäyräkoira jotka ovat tunnetusti jääräpäitä. Juu,
tiedän että joku saattaisi kysyä että jos noille kentille haluan päästä, miksen
ottanut niihin paremmin soveltuvia rotuja. Vastaus kuitenkin on se että nämä
tappi jalat ovat vieneet sydämeni. Kaiken lisäksi mäyräkoirat ovat hyvin
monipuoliseen harrastamiseen soveltuvia. Ehkä niitä ei pidetä ketterinä tai kuuliaisina,
mutta mäyräkoirat ovat tekemässä tuloaan toko ja aki kentille. Muutenkin
minulla ei ole pakkoa päästä kisakentille, kunhan vaan se olisi mukavaa
harrastamista molemmille. Tärkeintä on että molemmat viihtyvät ja tykkäävät
tehdä sitä. Joku saattaa ihmetellä että missä ne tyypilliset mäyräkoiran lajit.
Minun on itse pakko sanoa että metsästys yms ei ole oma juttuni. On kuitenkin
mahdollista että niitäkin tullaan koittamaan. Niin yksi laji puuttuu vielä ja
se on näyttelyt. Meillä kuitenkin sattuu asustamaan rakkaus pentu jolla
näyttelymenestystä tuskin voidaan tavoitella.
Ennen kaikkea haluan perustottelevaisen, hyvinvoivan ja
tasapainoisen koti koiran. Se on se tärkein tavoite jota ei saa unohtaa. Muut voivat
unohtua ja jäädä haaveiksi.
~Venla
Mitä piditte postauksesta? Millaisia postauksia haluaisitte nähdä?
Hauska lukea tästäkin näkökulmasta koiranomistamisesta :D no jaa itse olen koko ikäni asunut koirien kanssa, joten en osaa edes kuvitella että koirat olisivat vieneet minulta aikaa tmv. ainoa huonopuoli mitä oikeastaan osaa mieltää huonoksi puoleksi on rahanmeno. Meillä menee varmasti eniten vuodessa rahaa ruokaan, kun täysbarffataan ja on viisi koiraa. Ja siis sanotaanko näin, että koulusta tultuani huolehdin koko lauman perustarpeista ja viikonloppuisin toisinaan koko päivän perustarpeet. Eli ruokailu, pissa lenkit ja omien koirieni (2) pitkät lenkit. Niin ja tarvittavat pesemiset yms. Treenit omien koirien kanssa jne. Eli ei voi sanoa etteikö minulla menisi aikaa. Ja en miellä myöskään sitä huonoksi puoleksi etten voisi extempore lähteä johonkin. Ja siis toin todella köyhällä tavalla oman kantani tähän asiaan. Voisin muuten itsekkin kirjoittaa tästä blogiin, heräsi meinaan niin paljon ajatuksia :D lyhyesti sanottuna en tajua miksi pitää mieltää joitain asioita huonoiksi puoliksi. Ääh en osaa kyllä nyt yhtään kirjoittaa selvästi ajatuksiani... Mutta toivottavasti tästä joku sai jotain irti.
VastaaPoistaIhan hyvin kirjoitat ajatuksiasi ja sain ainakin hyvin kiinni. Sait minut miettimään myös asiaa uudella kantilla. Ja totta tuo että asioita pitäisi mieltä huonoiksi vaan niistäkin viisastuu. Minulla vaan taas ollut niin pitkä tauko kun koira on asunut vakituisesti ja silloin kun asui oli kyseessä aikuinen koira. Pentu tarvitsee niin paljon aikaa että vaatii tottuttelu että oppii suunittelemaan menot ja aikatauluttamaan elämää. Tosin aikatalut ei pennun kanssa toimi kun menee miten menee. Ajan kanssa kaikki helpottuu. Suuri hatun nosto sinulle tuon lauman kanssa toimimiseen. Tosiaan uskon että suurimmalla osalla suurin rahan meno on ruokinta jollei sitten jotain vakavampaa sairastumista tule. Tosin teillä menee vielä todella paljon kun täysbarffaatte. Kiitos vielä kommentista, koska toit uuden näkökulman asiaan.
PoistaMinä aina olen välillä miettinyt sitä, kun monet ihmiset kirjoittavat, että koiran hankkiessaan se toi elämään paljon uutta. Minä taas kun kuulun niihin, joilla on aina ollut koira/koiria, niin olen tavallaan pienestä pitäen mukautunut siihen :)
VastaaPoistaVälillä olen ihan ajatusleikkinä pohtinut, millaista olisikaan, kun näin aikuisena vasta olisikin hankkinut ensimmäisen koiran - millaisia tunteita se olisikaan herättänyt ja olisinko valinnut jotain sellaisia polkuja, joita nyt en ole astellut.
Minä jotenkin koen, että elämäni on yhtä kuin se, että on koiria. Koko 32-vuotisen elämäni aikana, on ollut yksi 8kk jakso 17-18-vuotiaana, kun perheessä ei ollut koiraa. Nyt on vaikea edes muistaa, millaista se oli, koko ajatus tuntuu niin kaukaiselta. Missä Marika, siellä koiria :)
Niin ja asiapitoinen postaus *peukku*
Kiitos kommentistasi! Tosiaan olen kuullut tuota samaa monilta sellaisilta ketkä ovat aina asuneet koiran kanssa, että millaista se elämä olisikin jos koira olisi tullut vasta nyt. Mutta toisaaltaan itse olen miettinyt sitä että millaista taas elämä olisi, jos minulla olisi ollut koira aina.
Poista