sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Koiran omistaminen ja tulevaisuus.


Ajattelin tenään tehdä vähän erilaista postausta eli kirjoittelen omia ajatuksiani ja mietiskelyä omistamisesta sekä mitä olen ajatellut tulevaisuudessa Iisakin kanssa tehdä.

Tähän alkuun tällainen pieni faktan poikanen eli suomessa on noin 650 000 koiraa josta 80% on puhdasrotuisia. Nämä tiedot ovat kennelliiton sivuilta. Eli Koiria on suomessa paljon niin käyttökoirina kuin lemmikkeinä.

 
Koiran omistaminen.

Virrallisesti kai voi olla koiran omistaja ilman että on mitään papereita tai että koira on nimissä. Vastuullisella koiran omistajalla kuitenkin on paperit koirasta ja koira on omistajan nimissä. Tietenkin esim. pentutehtailijalta ostetulta pennulla ei ole välttämättä papereita, mutta omistaja yleensä ilmoittaa koiransa nimiinsä. Yleisesti omistajalla on koirastaan kauppakirja ja rekisteriote sekä omistajantodistus. Sekarotuisilla kauppakirjat ja yleensä omistajat tiedot kennelliitossa.

Koiran omistaminen tuo paljon iloa mutta samalla ison läjän vastuuta. Monille on varmasti tuttuja listat koiran hyvistä puolista, mutta se toinen puoli jää helposti varjoon. Vaikka kuulemme usein kuinka koira tuo iloa, lisää aktiivisuutta, sosiaalista, lievittää stressiä, on ihmisen parasystävä ja yms. Jää minusta sen toisen puolen kertominen liian vaisuksi. Saamme lukea palstoilta ja blogeista koira perheiden elämästä. Mutta kuinka usein törmäämme niihin huonompiin puoliin? Mielestäni liian harvoin. Oneksi vastuulliset koiran hankkijat ajattelevat myös varjopuolen, mutta osa hankkii koiran ajattelematta sitä lainkaan. Koska meistä niin moni tietää sen koiran omistamisen hyvät ja ihanat puolet, mitä se elämä koiran kanssa useimmiten on, en viitsi niitä nyt listata vaan tuoda esille myös sen toisen puolen. Kuten alussa jo sanoin koiran omistaminen tuo ison läjän vastuuta. Omistaja olet vastuussa kaikista koiriesi teoista. Omistaja tulee tutustua koiria koskevaan lainsäädäntöön ja noudattaa sitä. Otetaan esimerkiksi tilanne että koirasi karkaa ja aiheuttaa tuhoa jollekin muulle olet omistajana korvausvelvollinen. Ylipäätään olet kaikin tavoin vastuussa koirastasi. Yksi suurimmista jutuista on se että koira vie melkoisen summa lompakostasi. Vaikka sinulla olisikin varaa ostaa koira, se ei riitä. Koiralle tarvitsee ostaa tarvikkeita ja ruokaa, pitää ottaa vakuutus, normaalit eläinlääkäri käynnit ja yllättävät menot esim. sairastumiset. Rahaa siis kuluu melkoiset summat vuodessa. Näiden kaikkien asioiden lisäksi on vielä kuinka paljon asiaa. En kuitenkaan halua paasata enempää sillä suurimmaksi osaksi aikaa koirista on vaan iloa ja apua.



Mitä koiran omistaminen on tuonut ja vienyt minulta? No tähän alkuun pieni sepostaminen menneisyydestäni. Olen siis aina halunnut omaa koiraa kun vaan muista. Minulle tarjoutui loistava mahdollisuus ylä-aste ikäisenä saada oma hoitokoira. Äitini lopulta suostui siihen ja siitä alkoi elämä koiran kanssa. Pian myös isoveljeni otti koiran. Hoidossa rupesi käymään siis useampia koiria. Rakkaan hoitokoirani kuoltua palo omaan koiraan kasvoi kasvamista. Loppuvuodesta rupesin selailemaan enemmän pentueita ja vihdoin löytyi se jonka halusin. Kävin kovan suostuttelu sodan ja tässä sitä ollaan oma koira sylissä nukkumassa ja kirjottamassa tätä postausta. Kyseessä on siis ensimmäinen oma koira ja sen näkee. Vaikka Iisakki ei hirveän kauaa ole täällä asuttu on koettu niin onnistumista, iloa, kun epätoivoa ja kiukkua. Iisakki tuli hyvään aikaan mutta samalla huonoon. Käyn lukion toista luokkaa joten aika on välillä muutenkin kortilla. Toisaalta mikä muukaan aika olisi ollut sopivampi. Iisakki on tyypille pentu jonka kanssa elämä on ylä- ja alamäkeä.  Iisakki on jo lyhyessä ajassa opettanut ja kasvattanut minua. Välillä kuitenkin meinaa epätoivoa iskeä kun mikään ei toimikkaan niin kuin pitäisi. Toisaalta Iisakin omistaminen on saanut minut miettimään paljon. Olen nimittäin yksin ainoastaan Iisakin omistaja ja sitä kautta vastuussa siis kaikesta. Tietenkin minulla on vielä vanhempien tukiverkko takana tai oikeastaan heidän taloudellinen tukensa. Ilman taloudellista tukea en kyllä pystyisi pitämään Iisakkia. Joudun hoitamaan Iisakkia koskevat asiat aivan itse. Mutta tämä kaikkihan tuo vaan vastuullisuutta lisää. Kaikin puolin olen kuitenkin tyytyväinen ratkaisuun että otin koiran. Vaikka Iisakki onkin vienyt pitkät aamu nukkumiset ja sen että asioita ei voi tehdä extempore, on se silti tuonut niin paljon hyvää.



Tulevaisuus.


Niin kuin kuvauksessakin puhun, on minulla jonkin näköisiä haaveita siitä mitä Iisakin kanssa haluaisin tehdä. Näin ihan lähitulevaisuuteen ulottuvat asiat on se, että koirakoulu pitäisi aloittaa. Kuten jo tiedätte, kyseessä on ensimmäinen koirani joten en koulutus taitoihini luota. Haluan siis mennä Iisakin kanssa koirakouluun ja muutama hyvä kurssi on jo löydetty, täytyisi siis vaan valita ja ilmoittautua. Muutaman kurssin jälkeen myös tiedän paremmin onko Iisakista pidemmälle vai jääkö se vaan kotikoiraksi. Nyt tällä hetkellä vaikuttaa hieman että pidemmälle voitaisiin päästä. Sen näkee sitten kun Iisakki kasvaa.


Mutta nyt niihin pidemmälle suunniteltuihin ajatuksiin. Minulla on ollut haaveena että pääsisin valloittamaan toko ja aki kenttiä. Juu, kyllä tiedän että minulla on mäyräkoira jotka ovat tunnetusti jääräpäitä. Juu, tiedän että joku saattaisi kysyä että jos noille kentille haluan päästä, miksen ottanut niihin paremmin soveltuvia rotuja. Vastaus kuitenkin on se että nämä tappi jalat ovat vieneet sydämeni. Kaiken lisäksi mäyräkoirat ovat hyvin monipuoliseen harrastamiseen soveltuvia. Ehkä niitä ei pidetä ketterinä tai kuuliaisina, mutta mäyräkoirat ovat tekemässä tuloaan toko ja aki kentille. Muutenkin minulla ei ole pakkoa päästä kisakentille, kunhan vaan se olisi mukavaa harrastamista molemmille. Tärkeintä on että molemmat viihtyvät ja tykkäävät tehdä sitä. Joku saattaa ihmetellä että missä ne tyypilliset mäyräkoiran lajit. Minun on itse pakko sanoa että metsästys yms ei ole oma juttuni. On kuitenkin mahdollista että niitäkin tullaan koittamaan. Niin yksi laji puuttuu vielä ja se on näyttelyt. Meillä kuitenkin sattuu asustamaan rakkaus pentu jolla näyttelymenestystä tuskin voidaan tavoitella.

Ennen kaikkea haluan perustottelevaisen, hyvinvoivan ja tasapainoisen koti koiran. Se on se tärkein tavoite jota ei saa unohtaa. Muut voivat unohtua ja jäädä haaveiksi.

~Venla

Mitä piditte postauksesta? Millaisia postauksia haluaisitte nähdä?

 


4 kommenttia:

  1. Hauska lukea tästäkin näkökulmasta koiranomistamisesta :D no jaa itse olen koko ikäni asunut koirien kanssa, joten en osaa edes kuvitella että koirat olisivat vieneet minulta aikaa tmv. ainoa huonopuoli mitä oikeastaan osaa mieltää huonoksi puoleksi on rahanmeno. Meillä menee varmasti eniten vuodessa rahaa ruokaan, kun täysbarffataan ja on viisi koiraa. Ja siis sanotaanko näin, että koulusta tultuani huolehdin koko lauman perustarpeista ja viikonloppuisin toisinaan koko päivän perustarpeet. Eli ruokailu, pissa lenkit ja omien koirieni (2) pitkät lenkit. Niin ja tarvittavat pesemiset yms. Treenit omien koirien kanssa jne. Eli ei voi sanoa etteikö minulla menisi aikaa. Ja en miellä myöskään sitä huonoksi puoleksi etten voisi extempore lähteä johonkin. Ja siis toin todella köyhällä tavalla oman kantani tähän asiaan. Voisin muuten itsekkin kirjoittaa tästä blogiin, heräsi meinaan niin paljon ajatuksia :D lyhyesti sanottuna en tajua miksi pitää mieltää joitain asioita huonoiksi puoliksi. Ääh en osaa kyllä nyt yhtään kirjoittaa selvästi ajatuksiani... Mutta toivottavasti tästä joku sai jotain irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvin kirjoitat ajatuksiasi ja sain ainakin hyvin kiinni. Sait minut miettimään myös asiaa uudella kantilla. Ja totta tuo että asioita pitäisi mieltä huonoiksi vaan niistäkin viisastuu. Minulla vaan taas ollut niin pitkä tauko kun koira on asunut vakituisesti ja silloin kun asui oli kyseessä aikuinen koira. Pentu tarvitsee niin paljon aikaa että vaatii tottuttelu että oppii suunittelemaan menot ja aikatauluttamaan elämää. Tosin aikatalut ei pennun kanssa toimi kun menee miten menee. Ajan kanssa kaikki helpottuu. Suuri hatun nosto sinulle tuon lauman kanssa toimimiseen. Tosiaan uskon että suurimmalla osalla suurin rahan meno on ruokinta jollei sitten jotain vakavampaa sairastumista tule. Tosin teillä menee vielä todella paljon kun täysbarffaatte. Kiitos vielä kommentista, koska toit uuden näkökulman asiaan.

      Poista
  2. Minä aina olen välillä miettinyt sitä, kun monet ihmiset kirjoittavat, että koiran hankkiessaan se toi elämään paljon uutta. Minä taas kun kuulun niihin, joilla on aina ollut koira/koiria, niin olen tavallaan pienestä pitäen mukautunut siihen :)

    Välillä olen ihan ajatusleikkinä pohtinut, millaista olisikaan, kun näin aikuisena vasta olisikin hankkinut ensimmäisen koiran - millaisia tunteita se olisikaan herättänyt ja olisinko valinnut jotain sellaisia polkuja, joita nyt en ole astellut.

    Minä jotenkin koen, että elämäni on yhtä kuin se, että on koiria. Koko 32-vuotisen elämäni aikana, on ollut yksi 8kk jakso 17-18-vuotiaana, kun perheessä ei ollut koiraa. Nyt on vaikea edes muistaa, millaista se oli, koko ajatus tuntuu niin kaukaiselta. Missä Marika, siellä koiria :)

    Niin ja asiapitoinen postaus *peukku*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Tosiaan olen kuullut tuota samaa monilta sellaisilta ketkä ovat aina asuneet koiran kanssa, että millaista se elämä olisikin jos koira olisi tullut vasta nyt. Mutta toisaaltaan itse olen miettinyt sitä että millaista taas elämä olisi, jos minulla olisi ollut koira aina.

      Poista